Kaikki kirjoittajan ari.ranta@opintie.fi artikkelit

Arkisto

Vesilinnustus Teijon yhteisellä vesialueella 2016

Vesilinnustus Teijon Isoholman kaislikoissa on tästä vuodesta alkaen käytännössä hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

Metsähallitus lunasti vesijättömaita Isoholman ympäriltä liittäen alueet Teijon kansallispuiston suojelualuekiinteistöön.

http://www.maanmittauslaitos.fi/toimitukset/teijon-kansallispuiston-suojelualuekiinteiston-muodostaminen

isoholma_vesijätöt_kartta

Tällä ratkaisulla turvataan Lain Teijon kansallispuistosta (1260/2014) toteutuminen ja estetään tahaton epähuomiossa tapahtuva Luonnonsuojelulain 13 § mukainen kielletty toiminta Teijon kansallispuiston alueella.

13§ Rauhoitussäännökset

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty. Näillä alueilla ei saa:

1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä;

2) ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää;

3) ojittaa;

4) ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia;

5) pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä

6) ryhtyä muihinkaan toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eliölajien säilymiseen.

Mahdollisuudesta kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä kulkuneuvon pitämistä luonnonsuojelualueella säädetään 18 §:ssä.

14 § Poikkeukset rauhoitussäännöksistä

Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ovat 13 §:n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Näillä alueilla saa:

1) rakentaa, entistää ja kunnostaa alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja;

2) hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä palauttaa alueen luontaisen kehityksen;

3) rakentaa sellaisen tien, joka on tarpeen alueen opastustoiminnan kannalta;

4) poimia marjoja ja hyötysieniä;

5) kalastaa kalastuslain (379/2015) 7 §:ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti;(10.4.2015/380)

6) harjoittaa poronhoitoa poronhoitolain (848/90) mukaisesti;

7) käyttää ja kunnostaa alueella olevia teitä, sähkö- ja puhelinlinjoja sekä näihin liittyviä laitteita;

8) kunnostaa merenkulun turvalaitteita ja vesistön kulkuväyliä sekä tehdä vähäisiä turvalaitteiden edellyttämiä raivauksia; sekä

9) kartoittaa ja tehdä maanmittaustöitä.

Luonnonsuojelualueella saadaan lisäksi, tilanteen niin vaatiessa, ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin.

Siitä poiketen, mitä edellä 1 momentin 6 kohdassa on säädetty, alueen hallinnasta vastaava viranomainen tai laitos voi luonnontutkimukseen liittyvästä tai muusta erityisestä syystä rajoittaa porojen laiduntamista luonnonpuistossa. Rajoittamisesta aiheutuvat aitaamis- ja muut kustannukset suoritetaan valtion varoista.

Päätös tuli lainvoimaiseksi 25.1.2016.

Käytännössä Isoholman rantojen kaislikkoalueiden liittäminen kansallispuiston suojelualueeseen tekee vesilinnustuksen saaren ympärillä  vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Kansallispuistoon kuuluvilla Isoholman kaislikkoisilla rantavesialueilla metsästäminen on kielletty. 

Edellä oleva on osakkaiden otettava huomioon vesilinnustusta suunnitellessaan.